Sunday jam
Kuuntele näytteitä klikkaamalla linkkejä
Kappaleet: 1. More Today Than Yesterday (Pat Upton) 2. Sunday Jam (Osmo Seppälä) 3. Pink Panther Theme (Henry Mancini) 4. La Samba (Ray Obiedo) 5. I Didn't Know What Time It Was (Rodgers-Hart) 6. Afro Blue (Mongo Santamaria) 7. I want To Hold Your Hand (Lennon-McCartney) 8. Maggie (Jimmy McGriff) (p) Osmo Seppälä Trio 2005 OST-201 ISRC FI-3SR-05-5001-0008 Myynnissä mm. Digelius, Helsinki.

Jazzrytmit:

Osmo Seppälä (53) on pitkän linjan muusikko, joka on soittanut jo 70-luvulta lähtien Dannyn , Pepe Willbergin ja monen muun huippubändeissä ja sittemmin proosallisempaa ravintolamusiikkia. Viime vuosina hän on jäänyt keikoilta opetustyöhön, ja päässyt enemmän harrastamaan mielimusiikkiaan, urkujazzia. Hänet tunnetaan B 3-spesialistina, jonka hyväkuntoisia soittimia mm. Porin ja Imatran jatsiviikot lainaavat, sekä musiikin tuntijana, joka viimeistään neljän tahdin jälkeen tunnistaa tyylistä jokaisen huippu-urkurin. Mukana levyllä on vakioyhtye, johon kuuluu samanikäinen pitkäaikainen soittokaveri, kitaristi Timo Heikkilä, sekä nuori Sami Laakso (19) rummuissa. Levyn musiikki on tiukan asiallista, perinteistä urkutrio-jazzia. Miehet mainitsevat esikuvinaan mm. Jack McDuffin, Jimmy McGriffin ja Groove Holmesin yhtyeet. Kitaransoitto on kompromissitonta, selkeää jazz-kitaran ääntä Jim Hall'in tyyliin. Mitään äänen muokkausvempeleitä ei ole käytetty . Basso poljetaan urun jalkiolla, kuten perinteeseen kuuluu. Kappalevalikoima on aika monipuolinen, ja oikeastaan vain tällaiselle yhtyeelle tyypillinen 12-tahdin ränttä-blues puuttuu. Oma sävellys, nimikappale "SundayJam", on vesimelonifunkkia, "La Samba" ei ole perinteinen samba ja Mongo Santamarian 'Afro Blue", lähes ensimmäinen menestynyt latin-jazz-fuusio 50-luvulta, kulkee valssina hieman nigerialaistyyppisessä tunnelmassa, kuin Sunny Aden musiikki. Beatles-sävelmä" l Want To Hold Your Hand" on saanut myös hyvin jazzillisen bossanova-sovituksen, ja elättää itsensä ilman laulua, jota levyllä ei muutenkaan kuulla, vaikka laulutaitoakin tiedetään yhtyeestä löytyvän. Seppälä Ja Heikkilä ovat vuosikymmeniä olleet Kymenlaakson luottomuusikoita eri jazz-yhteyksissä, joten heidän tiukka panoksensa levyllä ei yllätä. Sen sijaan on mukava havaita, että taas on tulossa uusi hyvä rumpali. Sami Laaksolla on synnynnäinen svengitaju, jota ei voi opettaa, ja kun taidotkin jo ovat hyvät samoin kuin soittoinnostus, odotan mielenkiinnolla tulevia tekoja.
Melko reaktionääristä musiikkiahan tämä tavallaan on, kuten Seppälän ystävän ja innostajan Joey DeFrancescon tuotanto, mutta juuri sen takia se herättää hienon soiton lisäksi nostalgisia muistoja. Erittäin hyvä hankintakohde lehtemme lukijoille ! Ainakin Digeliuksesta pitäisi löytyä. Yhtye esiintyy Porin festvaaleilla Getz-Gardenissa 24.7.05 (OlliE, Jazzrytmit- lehti)

Aksentti:

Seppälä, Osmo & Osmo Seppälä Trio: Sunday jam

Kouvolalaisen hammond-urkurin Osmo Seppälän trion omakustanne on iloinen yllätys. Seppälä kumppaneineen osoittaa hallitsevansa erittäin hyvin 1950-luvulla Jimmy Smithin myötä alkunsa saaneen urkujazzgenren. Suosituimmillaan suuntaus oli 1960-luvulla, jolloin jokaisella merkittävällä levy-yhtiöllä oli urkureita tallissaan. Viime vuosina merkittävin suuntausta jatkanut artisti on ollut Porissakin monina kesinä soittanut Joey DeFrancesco, jota Seppäläkin kehuu innoittajakseen levynsä saatevihossa.
Seppälä soittaa tyylikkäästi ja tyylitietoisesti muokaten toimivia versioita jazzin ulkopuoleltakin peräisin olevista kappaleista, mm. vanhasta Beatles-sävelmästä I want to hold your hand. Ehjää kokonaisuutta tukee myös säestäjien hyvä taustatyö. (ML , Aksentti)